Pala Roomaa osa 4 - Vatikaanin aarteet, Pietarinkirkko ja -aukio, Sikstuksen kappeli

, by Tiina


Roomaan matkustaessa ei kannata unohtaa vierailua Vatikaaniin, joka on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan maailman pienin itsenäinen valtio. Tosin turistien kanssa väkimäärät nousevat hetkellisesti todella korkeiksi. Vatikaania ympäröi korkea muuri, jonka läpi täytyy kulkea päästääkseen tutustumaan tähän pienen pieneen valtioon Rooman keskellä. Koostaan huolimatta valtio pitää sisällään todella suuret kokoelmat erilaisia maalauksia, freskoja, rakennuksia ja veistoksia. Vatikaanin valtionpäämiehenä toimii paavi ja nykyinen paavi Franciscus I on toiminut virassaan 13.3.2013 eteenpäin.

Itse Vatikaaniin pääsy on ilmaista, mutta Vatikaanin museoihin vaaditaan erillinen pääsylippu. Lippu kannattaa hankkia etukäteen (16 € + 4 € muut kulut), jonot museoihin olivat lokakuussakin pahimmillaan useita satoja metrejä. Ostimme liput Vatikaanin omilta sivuilta. Ennen matkaa emme osanneet sanoa tarkkaa päivämäärää, koska olisimme menossa Vatikaaniin, niin ostimme liput vasta paikan päällä edellisenä iltana. Tämän(kin) takia oli tärkeää valita hotelli, jossa oli asukkaille ilmainen wlan :) Hotellin respassa työtekijät suostuivat tulostamaan netistä tilatut liput ja näin pääsimme näppärästi eteenpäin. Hotellivirkailijat olivat itseasiassa jo tulostaneet lipun sinä aikana, kun kuljimme hotellihuoneesta respaan. Ja tietty tätä kannattaa kysyä etukäteen ennen kuin suin päin lähettää lippuja hotellin sähköpostiin.
Vatikaanin museosta
Egyptiaiheinen osasto, Anubiksen patsas
Saavuimme ensimmäisenä kohti Pietarinaukiota, mutta vastassa oli ihan älytön määrä ihmisiä. Koko aukio oli pullollaan ihmisiä ja hetken jo ehti miettimään, voiko turisteja olla muka niin paljon liikkeellä ennen puolta päivää? No myöhemmin selvisi, että Paavi oli pitänyt puhetta ja aukiolle oli kerääntynyt suuri joukko kuuntelemaan häntä. Mekin kyllä kuulimme hänet, mutta sen väkijoukon takaa ei paavia nähnyt. Käsittääkseni paavin puhe oli koskenut tätä uutista. Koska aukio oli niin täynnä, käännyimme ympäri ja suuntasimme Vatikaanin museolle päin. Ennen museoon pääsyä kaikkien vierailijoiden piti jättää laukkunsa läpivalaisuun ja kävellä metallinpaljastimen läpi.
Upea, koko seinän peittävä historiallinen kartta
Vatikaanin museo oli valtava ja jos museon olisi halunnut kiertää ajatuksen kanssa, olisi siihen tarvittu pari päivää. Meillä meni kiertämiseen ehkä 4 tuntia, ajantaju menee kun siellä sisällä kiertää ja kulkee. Nähtävää on todella paljon ja loppua kohden alkoi tulemaan taideähky, kun huone toisensa jälkeen oli täynnä patsaita ja ties mitä. Museo on rakennettu niin, että kävijä joutuu kiertämään melko lailla koko paikan ennen kuin pääsee museon loppupuolella olevaan Sikstuksen kappeliin. Sikstuksen kappeli oli vaikuttavan näköinen ja siellä olevat freskot ovat maalanneet sen ajan italialaiset kuuluisat maalarit kuten Botticelli, Signorelli, Perugino ja Ghirlandaio. Kappelin kattomaalaukset ovat Michelangelon käsialaa ja tunnetuin niistä lienee Aataminen luominen. Kuvaaminen kappelissa oli kielletty ja siitä pitivät huolen useat vartijat, joita huoneessa oleili. Museosta poistuttaessa laskeuduttiin sitten Giuseppe Momon suunnittelemia kierreportaita, joiden yksityiskohdat olivat hienoja ja näyttäviä.
Kierreportaat Vatikaanin museossa
Museon pihaltakin löytyi katseltavaa
Museon jälkeen suuntasimme lounaan kautta uudestaan Pietarinaukiolle (Piazza San Pietro). Paavin puheen loputtua aukio oli tyhjentynyt ja aukiolle pääsi kulkemaan vapaammin. Aukio on Gian Lorenzo Berninin suunnittelema ja aukiota reunustaa 284 toskanalaistatyylistä pylvästä. Lisäksi aukiota reunustaa 140 pyhimyksen patsaat, jotka katsovat korkeuksista kohti aukion keskustaa. Aukion keskellä on yksi Rooman egyptiläisistä obeliskeista, jonka ympärille Bernini suunnitteli tämän ovaalinmuotoisen aukion,
Pietarinaukion obeliski
Pylväät, pyhimyspatsaat sekä jono Pietarinkirkkoon
Pietarinkirkkoa lähestyessä vastaan tuli koko loman pisimmät jonot, kun iso ihmismassa jonotti pääsyään kirkon sisälle. Jono eteni mutkitellen eteenpäin ja ensimmäistä kertaa jouduimme jonottamaan epäystävällisten ihmisten keskellä, jossa ihmiset ahtautuivat toistensa ohi tönien vieressä olevia kanssajonottajiaan. Jonoa hidasti turvatarkastuspisteet, joiden kautta kaikkien viereailijoiden tuli mennä. Laukut ja kamerat menivät hihnalle läpivalaisuun ja ihmiset joutuivat kävelemään metallinpaljastimien läpi kymmenien vartioiden katsoessa vieressä. 
Pietarinkirkko
Kaikki vaiva oli kyllä sen arvoista, sillä sisältä Pietarinkirkko oli vaikuttava. Mitkään aikaisemmista kirkoista ei yltänyt loisteliasuudessaan ja koristeellisuudessaan tämän kirkon tasolle. Kirkon koko yllätti myös, keskikäytävä tuntui jatkuvan ja jatkuvan ja seinien leveydet olivat valtavat.


Pietarinkirkon keskikäytävä
Kirkon etuosa
Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta sille kaikelle loistolle, jota Vatikaanista löytyi. Vaatimattomuus ei kuulunut sinne vaan aika lailla päin vastoin. Kaikki oli suurta ja näyttävää ja yksityiskohtiin oli panostettu paljon. Marmori, kulta, patsaat  ja kaiverrukset tulivat kaikkialla esille.
lue lisää

Pala Roomaa, osa 3 - Palatino, Forum Romanum, Colosseus

, by Tiina


Jos Roomaan meinaa mennä käymään, kannattaa varata aikaa myös kiertelyyn Forum Romanumissa sekä Palatinus-kukkulalla. Lippupisteillä myydään lippuja, joilla pääsee näiden kahden kohteen lisäksi myös Colosseumiin. Aloitimme oman kierroksen Forum Romanumilta, sillä Colosseumin ympärillä parveili todella paljon väkeä. Forum Romanumille mentäessä jonoa oli ~20 ihmisen verran ja Colosseumilla jonot olivat ~200 m kaartaen aina sisältä ulos asti. Kannattaa hankkia liput etukäteen tai ostaa ne Palatinoksen tai Forum Romanumin vieressä olevilta lippupisteiltä, niin välttyy turhalta jonottamiselta. Lipun hinta oli paikan päältä ostettaessa 12 € /hlö. Halutessaan pystyi lipunmyynnistä ostamaan audio-opastuksen muutamalla eurolla. Lippu oli voimassa 48 h ja oikeutti yhden sisäänpääsyn Forum Romanumille ja Palatinukselle sekä erikseen Colosseumille.
Panoraamakuva Roomasta
Sisäänkäyntien vieressä oli useita henkilöitä kauppaamassa opastettuja kiertokäyntejä kohteisiin. Mainostivat myös, miten heidän kanssaan pääsee jonojen ohi. Tottahan se on, heidän kanssaan ei tarvitse mennä lippujonoon, mutta jos paikalla oli muuta jonoa tai tungosta niin eipä se opas siinä paljoa auta. Tosin ainakin Colosseumilla oppaan kanssa olisi päässyt paikkoihin, jonne normaalisti ei pääse. Päätimme kuitenkin tutustua paikkoihin ihan itsenäisesti apuna vain mukana kulkevat matkaopukset ja kartat. Ja jokaiselta kohteelta kuitenkin löytyi opastauluja, joissa kerrottiin kohteen historiaa sekä italiaksi että englaniksi.
Kartta alueista ja kohteista
Ensimmäisenä paikkana kiersimme Forum Romanumin. Forum Romanum oli muinaisen Rooman ydinalue, jonka ympärille kaupunki kehittyi. Paikalla on monia huomattavia monumentteja, rakennuksia tai raunioita kertoen tarinaa antiikin ajoilta lähtien. Useita temppeleitä löytyi, jotka olivat rakennettu kunnioittaen Romulusta, Saturnusta, Venusta tai Antoniusta näin muutamalla esimerkillä kertoen. Forum Romanumin jälkeen nousimme samalla alueella olleelle Palatinus (ital. Palatino) -kukkulalle. Ylhäällä aukeni upeat maisemat yli Rooman. Täällä jos missä kannatti kokeilla kameran panoraamakuvausta.
Panoraamakuva Forum Romanumista kuvattuna Palatinukselta
Koko paikan kiertämiseen saa varata joku 3-4 tuntia, oli se sen verran laaja ja nähtävää riitti koko ajalle. Rakennukset olivat huikeita ja yksityiskohtaisesti rakennettuja. Osa vanhimmista temppeleistä ja rekennuksista olivat vuosien saatossa kokeneet kovia kohtaloita ja jäljellä oli vain raunioita. Raunioiden keskeltä nousi korkeita pilareita, jotka muistuttivat rakennusten historiasta. Kirkkojen sisällä arkkitehtuuri ja siihen käytetyt materiaalit ja värit olivat todella voimakkaita. Paljon marmoria, kultaa, patsaita ja kaiverruksia puhumattakaan suurista maalauksista seinillä ja katossa. Vaikka itse en ole mitenkään erityisen uskovainen ja kirkossa käynnit jäävät hyvin vähäisiksi, niin täällä tuli käytyä useammassakin kirkossa ja joka kerta sai hämmästyä niiden olemuksesta.
Santa Francesca Romana -kirkko,
ennen tunnettu nimellä 
Santa Maria Nova.
Ennen kuin poistuimme Forum Romanumin ja Palatinus-kukkulan alueelta tuli polun varrella vastaan jäännökset vanhasta akveduktista, Aqua Claudia. Mikäli haluaa lukea enemmän akvedukteista, voin suositella Donna Roomassa -blogia, josta löytyy tietoa todella monipuolisesti koskien Roomaa.
Aqua Claudia, jäännökset antiikin aikaisesta akveduktista
Päätimme tämän jälkeen jättää Colosseumin suosiolla seuraavalle päivälle, sillä jalkoja kolotti jo sen verran ja päivä oli ollut lämmin. Seuraavana aamuna suuntasimme sitten uudelleen Colosseumille ja koska meillä oli jo lippu entuudestaan, pääsimme nopeasti sisälle ilman jonottamista. Jälleen kerran lippujono Colosseumille oli järjettömän pitkä, jonottamiseen olisi saanut varata tunnin jos enemmänkin.
Colosseum ja areena
Sisälle päästyämme kipusimme portaita pitkin toiseen kerrokseen ja lähdimme kiertämään amfiteatteria. Vaikka ajan hammas oli purrut, oli silti hämmästyttävää nähdä Colosseumin koko omin silmin. Hetken katseltua kohti areenaa pystyi mielessään jo näkemään antiikin Rooman ja sen tapahtumat. Itse areenan pohja oli jo hävinnyt ja keskeltä paljastuivat areenan alla olevat tilat, joissa gladiaattorit ja eläimet pidettiin taisteluiden väleissä. Colosseumin valmistuessa pidettiin 100 päiväiset juhlat, joihin osallistui hurja määrä gladiaattoreita, eläimiä ja muita viihdyttäjiä.
Colosseumin ulkokehä
Colosseumin kirjakaupasta lähtikin mukaan Colosseumin historiasta kertova kirja kuvineen.
lue lisää

Pala Roomaa, osa 2 - Fontana di Trevi, Pantheon, Piazza Navona, Espanjalaiset portaat

, by Tiina


Ensimmäisenä päivänä kävimme katsastamassa Fontana di Trevin, joka on Rooman suurin ja tunnetuin barokkityylinen suihkulähde. Suihkulähteen ympärillä oli todella hienoja patsaita yksityiskohtineen. Keskeisin hahmo on Neptune, The God of Sea. Suihkulähde muistetaan ainakin Federico Fellinin elokuvasta "La Dolce Vita" (Ihana elämä 1960). Linkin takaa löytyy lisäinfoa kohteesta. Tarun mukaan se, joka heittää kolikon lähteeseen, varmistaa palaavansa uudelleen Roomaan.
Fontana di Trevi
Lokakuusta huolimatta paikalla oli paljon turisteja ja koko suihkulähde oli ympäröity ihmismassalla. Turistien lisäksi paikalla oli paljon trokareita myymässä milloin mitäkin halpakopiota laukuista huiveihin sekä kaikkea krääsää parilla eurolla. Paljon oli myös ruusuilla rahaa kalastelevia, jotka ottavat pariskunnat kohteikseen ja antavat naiselle ruusuja "ilmaiseksi" ja kehuvat maasta taivaaseen ja sen jälkeen pyytävät miehiltä maksua kukista. Ja tällaiset heput olivat todella päälle käyviä.
Fontana di Trevi edestä
Seuraavaksi vuorossa oli yksi kuuluisimmista Rooman temppeleistä, Pantheon, joka sijaitsee lähes keskellä Rooman keskustaa. Sisäänkäynnin yläpuolella voi nähdä tekstin M. AGRIPPA.L.F.COSTERTIUM.FECIT (engl. Marcus Agrippa, son of Lucius, in his third consulate, made it.) Vanha rakennus erottui selvästi ympärillä olevista rakennuksista. Myös turistien määrä oli yllättävän iso, Onneksi temppeli oli niin iso ettei väkimäärä juuri haitannut ja kaikki mahtuivat kulkemaan vapaasti ympäriinsä. Temppeliin oli ilmainen sisäänpääsy ja sisältä olisi tarvittaessa saanut ostaa ääninauhan, jossa kerrottiin tarkemmin Pantheonin historiaa ja arkkitehtuuria.

Pantheonin ulkopuolella seisoi myös muutamia roomalaisia miehiä pukeutuneena antiikin roomalaisten sotureiden asuihin. He lähestyivät turisteja ja tarjoutuivat tulemaan samaan kuvaan heidän kanssaan. Hymyilivät kohteliaasti ja olivat ystävällisiä - kunnes joku hyväuskoinen otti sen valokuvan. Sen jälkeen alkoi rahan pyytäminen tehdystä palvelusta ja jos huhuihin on uskominen, niin nämä ihmiset ovat jollain 
tavoin tekemisissä mafian kanssa ja kukaan ei halua joutua mafian kanssa ongelmiin - eihän? No, henkilöt olivat harmittomia kunhan ei ottanut heistä kuvaa - ainakaan näkyvästi. Eräs vanhempi rouva otti sotilaista kuvan ja raavas kaksikko lähti samantien rouvan perään perimään maksua. En nähnyt miten tämä episodi päättyi.
Pantheon sisäänkäynti
Sisällä temppelissä aukeni hyvin kaunis, värikäs, marmorinen ja koristeellinen huone täynnä erilaisia patsaita, pylväitä, alttareita ja holveja. Kun katseen käänsi kohti kattoa, näki Pantheonin tunnetuimman arkitehtuurisen ominaisuuden, johon kuuluu avoin reikä katossa. Reiän kautta valo pääsee temppeliin sisälle ja valaisee yllättävän tehokkaasti koko huoneen. Temppelissä kun ei ole yhtäkään ikkunaa, katossa oleva ikkuna oviaukon lisäksi ovat ainoat valonlähteet. Sadekelillä vesi valuu suoraan sisälle marmorilattialle, josta löytyi pieni viemäri poistovedelle. Lähes kaikki pinnat olivat marmoria ja värisävyjä löytyi beigestä punertavaan. Arkkitehtuuri yleensäkin näissä vanhoissa nähtävyyksissä muistutti huomattavan paljon kreikkalaisten arkkitehtuuria kuten myös egyptiläinen kulttuuri paitoi selvästi läpi. Yhteinen historia näkyy lähes kaikkialla :)
Pantheonin kattoikkuna
Pantheon panoramakuva
Pantheonilta jatkettiin matkaa kohti Piazza Navonaa, joka oli iso suorakaiteen muotoinen torialue. Tällä hetkellä aukio on vain jalankulkijoiden käytössä. Aukiolta löytyy kolme suihkulähdettä, josta isoin on keskellä toria; Fontana dei Quattro Fiumi (1651), jonka on suunnitellut Gian Lorenzo Bernini. Suomennettuna suihkulähteen nimi on Neljän joen lähde. Suihkulähteen ympärillä on neljä patsasta, jotka edustavat Niiliä, Tonavaa, Gangesia ja Rio de la Plataa. Keskellä lähdettä on obeliski, joka on aikoinaan siirretty nykyiselle paikalleen Circus Maximuksesta. Piazza Navona on myös mukana Dan Brownin 'Angels and demons' -kirjassa.
Piazza Navona ja Fontana dei Quattro Fiumi
Aukion ympärillä oli niin julkisia rakennuksia kuin useita ravintoloita. Lounasaikaan ruokapaikat olivat pullollaan ihmisiä ja ravintoloiden edustalla tarjoilijat houkuttelivat ihmisiä sisälle syömään ja juomaan. Keskellä aukiota oli sitten paljon myyntikojuja niin asusteista laukkuihin kuin myös matkamuistoista maalauksiin. Maalauksia myytiin useassa paikassa ja kummasti kaikki olivat toistensa näköisiä ja maalattua samalla tekniikalla :D Näiden "maalareiden" lisäksi torilla liikuskeli samat trokarit myyden jäljennöksiä ja halpatuotteita kuin muuallakin kaupungilla.
Piazza Navona ja ympäristö
Aukion pohjoispäädystä löytyy toinen vaikuttavan näköinen suihkulähde, Giacomo della Portan suunnittelema Fontana di Nettuno (1574) eli Neptunuksen suihkulähde.
Fontana di Nettuno (1574)
Paluumatkalla metroasemalle kävimme kurkistamassa miltä Espanjalaiset portaat näyttävät. Espanjalaiset portaat eli Scalinata della Trinità dei Monti ovat varmaan tunnetuimmat portaat koko Euroopassa. Portaat lähtevät Piazza di Spagnan aukiolta ja jatkuvat aina Trinità dei Monti -kirkolle. Porrastasanteilta löytyi - yllättäen - lisää trokarimyyjiä jäljennöseriensä kanssa. Viltti vaan maahan ja tavarat siihen päälle esille. Hetken aikaa kun katseltiin maisemia portaiden yläpäästä alkoi paikalle saapumaan virkavallan edustajia. Tämän seurauksena viltit käärittiin opeasti kasaan ja minuutissa koko aukio oli tyhjä myyjistä. Ei tainnut pojilla olla ihan puhtaat jauhot pussissa. :D
Espanjalaiset portaat ylhäältä
Portaiden alapäässä on myös yksi tunnettu suihkulähde, Fontana della Barcaccia (Fountain of the Old Boat), jonka suunnitteli Pietro Bernini ja  hänen poikansa Gian Lorenzo Bernini. Suihkulähde on rakennettu laivanmuotoiseksi ja idean kerrotaan tulleen Tiberin tulvien huuhtomasta veneestä, joka löytyi kukkulan juurelta. Suihkulähteen ympärillä oli niin paljon turisteja, että suihkulähdettä itseään oli vaikea nähdä.
Trinità dei Monti -kirkko
Seuraavassa osassa kuljetaan kohti antiikin Roomaa ja vuorossa ovat Palatino, Forum Romanum sekä Colosseus.

lue lisää

Pala Roomaa, osa 1 - hotelli, metro, liikkuminen ja ruokakulttuuri

, by Tiina

Yksi suurista unelmistani toteutui viime viikolla, kun pääsin ensimmäistä kertaa käymän Italiassa. Matkakohteenamme oli tällä kertaa Rooma ja sen kaikki ihanat nähtävyydet ja kohteet. Mikäs sen parempi kuin suunnata etelään, kun Suomessa lämpötilat putoavat lähelle nollaa, sataa vettä ja itseasiassa lähtöpäivänä tuli luntakin. Tarkoituksena oli kiertää paikkoja kävellen kameran kanssa, joten kesähelteet ja aurinko eivät sopineet tähän yhtälöön kaikkien innokkaimpien turistien kera. Tämän takia päädyimme lokakuuhun ja lämpöä riitti koko matkan ajan. Koko viikon saimme nauttia 23-25 asteen lämpötiloista. Yöt ja aamut olivat vilpoisia, jolloin pitkähihainen tuli tarpeeseen. Aamupäivällä aurinko alkoi lämmittämään jo niin paljon, että pitkähihaiset saivat jäädä hotellile. Päivällä tarkeni vallan mainiosti lyhythihaisella paidalla ja capreilla ja kävellessä niidenkin kanssa tuli kuuma. Hieman huvittavaa oli erottua paikallisista ihmisistä, jotka verhoutuivat päivälläkin takkeihin ja huiveihin. Vaatekaupoissa mainostettiin toppatakkeja, mikä näin suomalaisena tuntui hyvin oudolta ottaen huomioon ulkolämpötilan.
Hotellin kattoterassi
Lensimme Italiaan Finnairin lentokoneella, sillä se oli ainoa lentoyhtiö, joka lensi suoraan Helsingistä Roomaan ilman välilaskuja ja koneen vaihtoja. Lentopelkoisena valitsin mielummin lyhyimmän ja nopeimman lentoreitin kohteeseen, vaikka se maksoikin hiukan ylimääräistä. Lento Roomaan sujui hyvin ja olimme jopa aikataulusta edellä saapuessamme Rooman Fiumicino lentokentälle. Lentokentältä jatkoimme matkaa kohti Rooman keskustaa Leonardo Express -junalla, joka kulkee puolen tunnin välein lentokentältä Terminin asemalle (vihreä linja kuvassa). Junalippu maksoi 14 € / hlö (2013) ja oli kalliimpi vaihtoehto kuin bussi tai paikallisjuna, mutta paljon kätevämpi liikkua Terminille ilman pysähdyksiä. Lentokentältä löytyi selvät opasteet, joiden avulla pääsimme suunnistamaan junalle. Liput ostimme lippuautomaatista, joita löytyi useampia asemalta.
Rooman metrokartta (2013)
Varasimme matkaa varten viikon reissun. Näin meillä oli kunnolla aikaa kierrellä nähtävyyksiä, syödä kunnolla ja levätä iltaisin ja silti ehdimme kiertää kaikki suunnitellut paikat. Yövyimme koko viikon IQ Hotel Roma nimisessä hotellissa, joka sijaitsi parin sadan metrin päässä Rooman Termini-asemalta. Näin pääsimme helposti ja nopeasti liikkumaan metrolla ympäri Rooman keskustaa. Ostimme viikon metrolipun, joka maksoi 24 € / hlö (2013). Rooman metrolla on kaksi linjaa; punainen A ja sininen B ja niiden avulla pääsi hyvin siirtymään isoimpien nähtävyyksien lähelle. Tiedossa oli kuitenkin paljon kävelemistä, joten halusimme säästellä jalkoja.

Hotelli oli nappivalinta! Sen sijainti oli keskeinen, huoneet siistejä, palvelu erinomaista ja varsinkin aamupalabuffet oli huikea. Joka aamu hotellin ylimmässä kerroksessa tarjoiltiin mannermainen aamupala, johon sisältyi hedelmiä, juustoja, makkaroita, jogurttia, munakokkelia, pekonia, kroisantteja jne. Jokainen löysi varmasti itselleen sopivan kokonaisuuden. Buffet ei sisältynyt hotellihuoneen hintaan, vaan maksoimme siitä 10 € / hlö ja kyllä se oli hintansa arvoinen. Aamupalan voimin jaksoi helposti myöhäiseen lounaaseen asti. Halutessaan aamupalan pystyi syömään kattoterassilla auringonpaisteessa.
IQ Hotel Roma (sininen rakennus keskellä)
Italiassa ollessa ei voi välttyä maistamasta paikallista kahvia. Ravintolat, kahvilat ja bistrot ovat täynnä erilaisia kahvivaihtoehtoja. Itse olen iso cappuccinon fani, joten tilasin ensimmäisenä sellaisen. Ja täytyy tunnustaa, se oli elämäni parhain cappuccino ♥ Kyllä italialaiset osaavat ja tuntevat kahvinsa. Ruokakulttuuri Roomassa oli monipuolinen, vaihtoehtoja löytyi laidasta laitaan. Ja halutessaan paikalta löytyi myös McDonalds, kebab-ravintolat tai jopa paikallinen kiinalainen ravintola. Me ei sellaisiin sorruttu vaan kierreltiin italialaisia ravintoloita ja syötiin pizzaa, pastaa, raviolia, prosciuttoa, mozzarellaa ja kaikkea italialaiseen ruokaan liittyvää. Myös mereneläviä kokeiltiin risoton kanssa ja kaikki ruuat olivat todella hyviä ja raaka-aineet tuoreita.
Cappuccino kukalla
Hintataso oli mielestäni samaa luokkaa kuin täälläkin, ainakin jos suuntasi vähänkään parempaan ruokapaikkaan. Halvimmat katupaikat jätettiin suosiolla välistä. Ravintolaa etsiessä kannattaa käyttää Tripadvisoria, jolla pystyy helposti etsimään sopivalta tuntuvan ravintolan ja lukemaan muiden arvosteluja paikasta. Tripadvisor toimii myös hotellien haussa hyvin, tarkistimme oman hotellin arvostelut ennen huoneen varaamista :) Kahdelle hengelle alkupala(t), pasta- ja pizza-annokset juomien kera tuli maksamaan yhteensä ~40 €. Pidempi illallinen hyvässä ravintolassa tuli maksamaan kahdelta hengeltä 70-90 €, sisältäen alkuruoat, pääruoan ja lisukkeet, jälkiruoan sekä viinit.
Ihania, pieniä kujia
Italialainen ravintolakulttuuri poikkeaa suomalaisesta jonkun verran. Italialaisesa ravintolassa ravintolalistalta löytyvät ensimmäisenä Antipasti eli alkupalat. Suosituin näistä (ainakin meidän matkalla) oli prosciutto ja mozzarella sekä focaccia-leipä. Antipasti maksoi ~8-10 € / annokselta, mutta yhden annoksen pystyi jakamaan kahden ihmisen kesken. Oli ne sen verran isoja alkupaloja. Seuraavana listalta löytyy Primi eli ensimmäinen annos. Nämä käsittivät kaikki hiilihydraattipitoiset ruoat kuten pastat, raviolit ja lasagnet. Primin hinnat liikkuivat 8-15 € / annos. Primin jälkeen listalta löytyy Secondi eli toinen annos. Secondi sisältää proteiinipitoisemmat ruuat, kuten härän, kanan, vasikan tai lampaanlihat. Hintaluokaltaan secondi oli samanhintainen tai pari euroa kalliimpi kuin primi. Näiden lisäksi listalta löytyvät erikseen Contorni eli lisukkeet. Annokset itsessään eivät sisällä mitään salaatteja, perunoita tai vihanneksia vaan ne tarvitsee tilata erikseen annokseen mukaan. Näin ollen asiakkaat saavat valita haluamansa kokonaisuuden omien mieltymystensä mukaan. Lopuksi listalta löytyivät jälkiruoat, joista mielestäni parhain oli italialainen tiramisu ja jäätelöt. Lisäksi vaihtoehtoina oli juustoja tai hedelmiä ja lähes aina tarjoilijat suosittelivat kahvia. Vaikka joidenkin tietojen mukaan cappuccinon tilaaminen iltapäivällä tai illalla on suuri virhe, niin Roomassa tarjoilijat sujuvasti suosittelivat cappuccinoa kellonajasta riippumatta. Liekö sitten tapa jäänyt jo unholaan vai ovatko tottuneet turistien pyytämään cappuccinoon? :D
Yllättävä löytö keskeltä Roomaa
Aluksi tuntui hurjalta ajatella, että miten italialaiset jaksavat syödä kaikki annokset läpi, kunnes kyselimme asiasta yhdessä hotellin lähellä sijainneesta ravintolasta. Näköjään siellä saa valita ihan vapaasti mitä syö, kaikkia ruokalajeja ei ole pakko syödä ellei niin halua. Oli miten oli, niin ruoka maistui todella hyvälle kaikissa paikoissa, joissa kävimme viikon aikana. Iltaisin ruuan kanssa tilasimme viiniä ja pullollinen keskihintaista viiniä maksoi ~20 €. Lisäksi monessa paikassa oli tarjolla puolikkaita viinipulloja, joiden tilavuus oli 0,375 l. Todella kätevän kokoinen pullo kahdelle syöjälle, jos kokonainen pullo tuntuu liian isolta. Harmi, ettei Suomessa näy tällaisia pullokokoja yleisessä käytössä.

Seuraavassa osassa vieraillaan Fontana di Trevillä, Pantheonissa, Piazza Navonalla sekä Espanjalaisilla portailla.

lue lisää

Key lime pie eli limepiirakka

, by Tiina

Tällä kertaa vuorossa oli amerikkalaisille tuttu Key lime pie tai limepiirakka. Key lime pie on saanut alkunsa Floridan Key Westissä 1800-luvun loppupuolella. Alkuperäisessä piirakkaohjeessa käytetään kyseiselle alueelle ominaisten Key limen mehua, mutta tällä kertaa key limet on korvattu vihreillä limeillä kaupan tarjonnan takia. Ohjeesta riipppuen piirasta voidan valmistaa eri tavoilla. Osassa ohjeista piirakka päällystetään marengilla, kun taas toinen puoli käyttää koristeluun kermavaahtoa. Osa käyttää piirakan valmistamiseen uunia ja osa taas jättää paisto-osan pois. Ohjeita löytyy varmasti yhtä paljon kuin on kokkaajiakin. Key limen mehun lisäksi ohjeessa käytetään kondensoitua, makeutettua maitoa. Lopputuloksena saadaan hyvin tuhti ja sitrukselle maistuva jälkiruoka, jolle kermavaahto tai vaihtoehtoisesti marenkikuorrutus tuo tasapainottavan maun. Tämän piirakan ohjeen löysin Pirkan reseptiarkistosta.

Key lime pie eli limepiirakka

Pohja:
200 g Digestive-keksejä
75 g sulaa voita

Täyte:
4 keltuaista
1 prk (397 g) kondensoitua, makeutettua maitoa (Törsleffs)
3 limen mehu
2 tl raastettua limen kuorta.

Koristeeksi:
1 prk Flora vispikermaa
1 tl vaniljasokeria
1 limen siivuja


Vuoraa piirakkavuoka tai irtopohjavuoka (halk. 24 cm) leivinpaperilla. Hienonna keksit ja lisää sulatettu voi keksimurusten joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 175 asteessa noin 8 minuuttia. Anna jäähtyä ennen täytteen lisäämistä.

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki sähkövatkaimella ja lisää joukkoon kondensoitu maito sekä limen mehu. Sekoita tasaiseksi. Ei tarvitse vatkata kuohkeaksi, riittää että ainesosat ovat hyvin sekoittuneet. Kaada täyte jäähtyneen keksipohjan päälle. Ravistele vuokaa varovasti tasoittaaksesi täytteen ja poistaaksesi mahdolliset ilmakuplat. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 10 - 15 min. Piirakan täyte on tämän jälkeen vielä heiluvaa. Jäähdytä ja laita jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi, mielellään yön yli.

Koristele piirakka jäähdytyksen jälkeen vaniljasokerilla maustetulla kermavaahdolla ja limen siivuilla.


lue lisää

Chiliä, Black Angus -pihvi ja marjoja - 3 ruokalajin menu sekä vuoden viini 2013

, by Tiina

Viikonloppuna kokkailtiin pidemmän kaavan mukaan. Tällä kertaa meidän kolmen ruokalajin illallinen koostui valkosipuli-chilivoilla maustetuista etanoista, papu-pekonipaistoksesta Black Angus härän ulkofileen kera sekä jälkiruokana olleesta gluteenittomasta marjapannukakusta.

Ihan ensimmäisenä kuva omasta chilisadosta, tai oikeastaan osasta siitä. Punainen chili on Tapas-lajiketta, jonka tulisuus on luokkaa 5 asteikolla 1-10. Mielestäni tulisuus oli pienempi kuin tuo 5, odotin paljon polttavampaa lopputulosta mitä todellisuus oli. Mutta pari kappaletta kun pilkkoi voin joukkoon, antoi se kivasti pientä potkua etanoille :)

Chili - Tapas, omasta sadosta poimittua
Alkuruokana oli siis chili-valkosipulivoilla maustettuja etanoita. Ohje on hyvin yksinkertainen ja maku erinomainen. Tällä ohjeella vakosipulin maku on taattu ja muutkin huomaavat seuraavana päivänä, mitä tuli syötyä ;) Toinen hyvä valkosipulinen etanapannuohje löytyy täältä.

Chili-valkosipulivoi (2 annosta)
1 kpl yksikyntistä valkosipulia
60 g voita
2 kpl chilejä
1 puntti persiljaa
12 kpl etanoita

Pilko valkosipuli, chili ja persilja ja yhdistä voin kanssa. Laita etanat etanapannun pohjalle (6 kpl / pannu) ja peittele voin kanssa. Paista uunissa 200 asteessa kunnes voi sulaa ja saa vähän väriä.

Etanapannu
Ruokajuomana toimi tällä kertaa Vuoden viini 2013: Baron De Ley Gran Reserva 2004. Kyseistä viiniä saa ainoastaan Alkon tilausvalikoimasta, joten tilasin Alkon kautta itselleni pullollisen. Tarkkaa hintaa en muista, mutta olisiko ollut ~25 € / pullo. Näyttää siltä, että Alko on muuttanut kyseisen pullon tilausvaihtoehtoja, mikäli tulkitsin sivua oikein.
Vuoden viini 2013: Baron De Ley Gran Reserva 2004
Viinipullon aukaisun jälkeen huomasi todella selvästi tammitynnyrin aromin. Viinipullon etiketti paljastikin, että kyseistä viiniä on säilytetty 24 kk amerikkalais-ranskalaisissa tammitynnyreissä (50 % - 50%), jonka jälkeen kypsytys on jatkunut 36 kk pullossa. Gran Reservaa valmistetaan vain parhaimpina rypälevuosina eikä ihme, sillä viinin valmistamiseen kuluu 5 vuotta. Väriltään viini oli todella upea rubiininpunainen, maultaan hyvin monipuolinen ja makuvivahteita tuli rusinasta erilaisiin mausteisiin. Monipuolisesta maustaan huolimatta viini oli kevyt ja jälkimaku maistui pitkään. Asiantuntijat kommentoivat maussa olevan vielä nahkaisuutta ja tupakan makua, mutta tällaiset hienoudet jäivät kyllä itseltä vielä maistamatta :D Viiniä suositellaan liharuokien ystäväksi ja niinpä pääruokana olikin lihaa. Ja täytyy kyllä todeta, että tämä oli varmaan paras punaviini mitä olen maistanut! Kannattaa kokeilla, jos siihen on mahdollisuus.

Black Angus -härkää papu-pekonipaistoksen kera
Stockmannin Hullut päivät tarjosivat Black Angus -naudan ulkofilettä edulliseen hintaan, 24,90 €/kg, joten kaksi runsaankokoista pihviä tarttuikin matkaan ja päätyi illallisen pääruoaksi. Ulkofile maustettiin ainoastaan rose- ja viherpippurilla ja paistettiin kuumalla pannulla voin kanssa, jotta pintaan saatiin kaunis ruskea väri nopeasti. Sen jälkeen pihvit käärittiin folioon ja laitettiin 150 asteiseen uuniin 5 min ennen tarjoilua. Pihvi sai päälleen aivan upean pippuri-viskikastikkeen, jonka ohje on avopuolison käsialaa ♥

Lisukkeena toimi papu-pekonipaistos, joka hurmaa yksinkertaisuudellaan ja maistuu itsessään jo niin hyvälle ettei mausteita juurikaan tarvitse lisätä.

Papu-pekonipaistos
tuoreita vihreitä papuja
pekonia
suppilovahveroita
pinaattia
kevätsipulia

Pilko pavut, pekoni, sipuli ja sienet ja paista pannulla, kunnes kaikki ovat kypsiä. Meillä suppilovahverot olivat pakastettuina, joten sulatimme ne ennen kuin lisäsimme muut aineet pannulle. Tarvittaessa mukaan voi heittää esim. timjamia tai muita yrttejä ja mausteita. Vain taivas on rajana erilaisten maustamisten kanssa. 

Jälkiruoka jatkaa gluteenittomien tuotteiden sarjaa. Kyseessä oli marjapannari, jonka alkuperäinen ohje löytyy Eskimon sivuilta. Korvasin jauhot tummalla gluteenittomalla jauhoseoksella ja kaurahiutaleina käytin Semperin gluteenittomia kaurahiutaleita.

Gluteeniton marjapannari (VL, G)
2,6 dl laktoositonta maitojuomaa
1 kananmuna
0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl ruokosokeria
0,3 rkl kardemummaa
0,3 dl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1/4 dl rypsiöljyä
mustikoita ja vadelmia

Mittaa maito kulhoon ja sekoita kananmuna maidon joukkoon vispilällä vatkaten. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja tämän jälkeen kaikki muut ainesosat. Jätä marjat vielä sivuun. Anna taikinan seistäpuolisen tuntia jääkaapissa. Annostele taikina leivosvuokiin ja lisää joukkoon marjoja. Paista vuokia 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Gluteeniton marjapannari

lue lisää